Kirja on napannut minut mukaansa ja olen lukenut sitä kuin sanojen nälässä ja janossa. Muutamassa tunnissa toinen kirja on edennyt viidenteen lukuunsa, Rivendellin neuvonpidosta julman Caradhasin rinteille ja sieltä Paatsamalan portille ja läpi Morian. Luvut ovat vilahdelleet ohi kuin maisemat kiitävän junan ikkunasta:
I Kohtaamisia
II Elrondin neuvonpito
III Sormus vaeltaa etelään
IV Matka pimeydessä
Jotain muutakin on tapahtunut. Kun aloin tätä eeposta lukea,ajattelin ehkä salaa, että tämä on jotenkin vähäinen tai köykäinen verrattuna moniin myöhemmin lukemiini kirjoihin. Että kirja on pelkkä kielitieteellinen harjoitus tai peli, jonka on kyhännyt kokoon elämästä mitään ymmärtämätön kuivakka akateemikko, ja että kun se ei kuvaa ihmisen tilan tai olemisen psykologista totuutta, se on pelkkää viihdettä tai knoppikikkailua.
Viime lukemasta on myös niin kauan, etten oikein luota sen aikaiseen itseeni. Olen kokenut sen jälkeen niin paljon, kasvanut ja muuttunut. Oppinut näkemään, asettamaan yhteyksiinsä ja ymmärtämään. Itseäni ja ehkä myös maailmaa. Ja varmasti totta onkin, että vuosien takainen itseni on harhaillut vielä nykyistäkin enemmän pimeässä ymmärtämättä sisäisiä vaikuttimiaan tai maailman lainalaisuuksia
Mutta nyt ajattelen, että ehkä silloinkin kykenin näkemään jotain. Tai ehkä olen vain itse kasvanut sellaiseen mittaan että näen tekstin eri tavoin.
Huomaan löytäneeni tästä ehkä vähän löysästi kirjoitetusta ja ihmissielua varsin ohuesti ymmärtävästä tekstistä sittenkin jotain joka kalskahtaa Todelta, tai on oikeasti perustavalla tavalla kaunista. Ehkei tämä kirja olekaan niin turhanaikainen (viihteellinen, pinnallinen) kuin ajattelin; sen syvempi merkitys on vain haudattu satujen ja pelien ja sanavuorten alle.
En vielä oikein tiedä mikä se on. Mutta luulen sen jonkin olevan olemassa huolimatta siitä, mikä vaikuttaa olevan kirjan varsinainen sisältö. Joku kirjan olemassaolossa on totta ja kaunista. Siinä, että joku on sen tehnyt. Jotain niistä autenttisen havainnon, ihmettelevänä ihmisolentona olemisen hetkistä, joita kirjoittajalla on ehkä elämässään ollut, tuntuu päässeet tärvelemättä kirjan sivuille. Ehkä se Totuus ja kauneus on niissä ja niiden synnyssä.
Olin ajatellut, että kirjoittaisin tänään myös Karukosken Tolkien-elokuvasta, mutta jääköön se toiseen kertaan. Seuraava luku odottaa ja iltaa on vielä jäljellä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti