TSH: 1. Kirjan IV Luku: Oikotie ja sieniä ja V Luku: Salaliitto paljastuu

Tässä vaiheessa tekstiä sadunomaisuus alkaa vähän karista. Se välittää kiireen tuntua ja synkempiä sävyjä. Lukijaa hemmotellaan silti vielä keskiluokkaisessa Konnussa, kaiken tämän kuvaaminen on ollut tarpeellista valmistautumista, jotta edessä olevat synkät ajat ja vaikeudet (joista koko ajan vihjataan) pääsevät sitten oikeuksiinsa. 

Vielä kuitenkin tepsutellaan taaperon askelin, ja aina uhkaavan tilanteen ja päätöksenteon vaikeuden hetken jälkeen syödään jossain Enid Blytonmainen ateria. (Raastavan karkeat maalaispyyhkeet eivät sentään ole vaivoinamme.) Lukija ja henkilöt lasketaan hellävaroen kohti jossain kaukana edessä nimeämättömänä häämöttävää sodan todellisuutta. Tai ehkä kyseessä on se sammakon keittäminen hitaasti lämpötilaa nostamalla. Tai sitten matka aikuisuuteen suojatusta lapsuudesta, tilaan, jossa on kestettävä vaikeuksia ja tehtävä vaillinaisin tiedoin kohtalokkaita päätöksiä. 

Viides luku on jotenkin väkinäisen oloinen. Merri ja Pippin olisi varmaan saatu matkalle mukaan luonnollisemminkin. Nyt käykin ilmi että hahhahhaa, hehän ovat tienneet koko ajan tästä salakähmähankkeesta. Tarina on kuitenkin imaissut minut mukaansa. Sivut kääntyvät kuin itsestään.