Edelleen tapahtuu nopeammin ja enemmän kuin muistin. Pittoreski retkeily kääntyy jännäksi kun pari kertaa kohdataan Musta ratsastaja, mutta sitten ollaankin suurhaltioiden piknikillä. Ja aw chucks, Frodo nimetään haltiamieleksi kun hän osaa haltialatinaa. Jätkä pääsi piireihin! Laulua on ja soittoa ja ilonpitoa ja jaarittelua luonnon helmassa. Perus kesäilta Pispalassa.
Huomaan seuraavani tarkasti Konnun kartasta missä seurue milloinkin matkailee, ja minusta tuntuu, että ensimäistä kertaa tällä lukemalla seutu piirtyy silmieni eteen "totena".
Lapsena ja nuorena tunsin ja tiesin vain millaista oli Perä-Pohjolan karuissa metsissä, useimmiten taloussellaisissa. Nyt kun on itsekin kokenut useammanlaisia maan muotoja ja kasvipeitteitä, mielikuvitus tarttuu sanoihin paremmin. Ehkä kyse on myös siitä, että kuvien tekeminen ja harjoittaminen on opettanut minut katsomaan ja näkemään todellisuutta paremmin. Ehkä nyt näkee puun fyysisen olemuksen siinä kuin ennen metsissä koki vain puun merkin tai symbolin sellaisen nähdessään.
Tolkien tiemmä perheineen patikoi Alpeilla ja jos missä, ja retkeilystä puhuessaan hän tietää mistä puhuu. Ihan valtava hinku tulee patikoimaan, ja yhtä valtava suru siitä, että paikat, jossa voisi liikkua yksin, kaikenlaisten sääntöjen ja määräysten koskematta ja ilman jatkuvaa ohjeistuspainetta alkavat olla harvassa.
Ei patikointi enää olekaan seikkailua vaan suorituksia. Kuinka monta kymmentä kilometriä päivässä ja kuinka keveitä ovat varusteet ja gps kertoo koko ajan 100% varmuudella missä ollaan. Spandeksia viuhtoo vastaan ja ohi tippa nenässä ja leiripaikoilla on ruuhkaa.
Noh, eipä nykykunnossa kummoisia reissuja varmaan enää edes tehtäisi ennenkuin joku paikka paukahtaisi ylipainon alla. Mutta kyllä minulla on ikävä sitä lapsuuden illuusiota, että metsät olivat rajattomia ja että sinne voisi kaikessa rauhassa kadota määrättömiksi ajoiksi.
Tolkien kuljettaa tarinaa edelleen sadun konventioilla ja granulariteetilla. Hän ei juuri vaivaa pätään henkilöiden sisäisillä maailmoilla, siitä korkeintaan vihjaillaan ja leppoisa kertojanääni laskettelee tarujen rytmiä, vinkeitä ja veikeyksiä, pitäen kuitenkin kuulijan turvassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti