Blogi on alusta, jossa on haastavaa kokea kuulluksi tulemisen tunnetta. Se on perin juurin anakronistinen, ja ellei kirjoittajan henkilö jo satu olemaan sinusta valmiiksi kiinnostava, on vaikea löytää aikaa tai intoa panostaa ventovieraan tekstin lukemiseen saati ymmärtämiseen. Koettu vaiva vaatii paljon koettua arvoa, jotta panostuksen pystyy perustelemaan itselleen näinä kiireisinä aikoina. Teksteihin reagoiminen on hankalampaa, ja blogi alustana vaatii ylimäärisiä klikkauksia, vaivaa tullakseen saataville. Varmaan tästä syystä tämän blogin kirjoittaminen onkin lopahtanut.
Niin kirjoittaminen kuin lukeminenkin on kuitenkin lihas, joka kaipaa harjoitusta. Se on myös nautinnollista, rakenteisen ajattelun akti, jolla pystyy järjestelemään sirpaleisia ja häilyviä asioita itselleen ymmärrettävään muotoon. Olen jo tovin miettinyt olisiko minun mahdollista kirjoittaa pieni kokoelma esseitä ja muita, vapaampia tekstejä. Ne voisi kirjoittaa pöytälaatikkoon odottamaan itsejulkaisua kokoelmana, ilman muuta. Mutta ajattelen olevan motivoivampaa, jos saan jonkinlaisen pienen julkaisun kynnyksen rakennettua itselleni jokaisen tekstin kohdalla erikseen.
Joten kokeillaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti