Calvino on tehnyt postmodernin kirjan postmodernista. Ja kirjoittamisesta, ja postmodernin kirjoittamisesta. Ja sen lukemisesta.
Kun Calvino on ottanut aiheen käsittelyyn, käännellyt sen kaikkiin asentoihinsa, leikellyt sen kappaleiksi ja näyttänyt meille kaikki poikileikkauskuvat, ottanut ja selittänyt mitat ja esittänyt joukon vaihtoehtoisia johtopäätöksiä sekä kertonut niiden keskinäiset suhteet, jää ainakin vaikutelma, että kenenkään muun on aiheesta turha enää mitää kirjoittaa.
Se on kuitenkin kirjoitettava, että kaikilta osin teos ei ole mitenkään helppolukuinen. Se ei tietysti ole tämän kirjan kyseen ollessa vahinko. Ja tätä keinoa on käytetty niin säästeliäästi kuin on voitu. Paikoin (ja kokonaisuutena) kirja on hyvinkin viihdyttävä.
Ilo on aina katsoa mestarin työjälkeä, mutta sellainen täyttymyksellinen olo, joka monesti jää hyvistä kirjoista ei tästä jää. Eikä pidäkään, sen sanelee jo aihekin.
En minä osaa sanoa tästä enempää paljastamatta kaikkea. Jäin hämmentyneeksi ja sekä pidin, että en pitänyt kirjasta, mutta tämän kirjas kohdalta on erityisen selvää, ettei sitä minun pitämättömyyteni tai pitämiseni liikutakkaan. Lukekaa se kirja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti