Taide on kuin unta, ja se on kuin ne geenit, joiden merkitystä emme vielä tunne, mutta jotka ovat meille välttämättömiä. Se ei ole kokonaisuudessaan selitettävissä tieteen, politiikan, uskonnon tai talouden kautta, ja silti se on vuorovaikutuksessa niiden kaikkien kanssa.
Olen vastikään törmännyt näkemyksiin, että olisi olemassa ns. paskaa taidetta. Yleensä tämä on tarkoittanut sitä, että näin sanoneella henkilöllä on jokin sisäistetty määritelmä taiteelle ja sen tehtävälle, jota kyseinen taide ei sitten ole täyttänyt. Näinhän on ollut aikojen alusta, aiemmin vain harvemmilla on ollut näin lupa ja auktoriteetti lausua. Digitalisaatio ja postmoderni valtarakenteiden dekonstruktio on demokratisoinut näiden näkemysten esittämisen ja purkanut instituutioiden myöntämän asiantuntijuuden legitimiteetin. Tästä Lyotard kirjoitteli jo 70-luvun lopulla: ylhäältä ohjatun ja vanhasta perivän grand narrativen tilalle oli tullut little narrative, joka syntyy hajautetusti keksijöidensä huomassa paralogisesti, rinnakkain tai hajautetusti.
Siksi onkin hämmästyttävää, kuinka reteästi ja yleispätevästi taiteen laadusta yhä lausutaan niin maallikoiden kuin monien asiantuntijoidenkin taholta. On tapahtunut ajatusvirhe. Ylä- ja ulkopuolinen auktoriteetti on suoraan korvattu kokijan henkilökohtaisella auktoriteetilla, miettimättä uudelleen toimijan roolia ja toimivaltaa. Sillä toisin kuin yläpuolinen auktoriteetti, voi kokija lausua vain omasta puolestaan, ja tämä alati unohdetaan!
Omista mieltymyksistä ei tietenkään tarvitse luopua. Mutta ehdotan kyllä vahvasti, että omien mieltymysten universaalius maltettaisiin kyseenalaistaa. Huolimaton kielenkäyttö voi antaa käyttäjästään valheellisen öykkärimäisen kuvan. Tai ainakin olen usein toivonut, että kuva öykkäriydestä olisi valheellinen. Toki, jos oma taidekäsitys on kovin kapea, voi olla todella suuri henkinen loikka nähdä kuinka laajoja ovat taiteen tekemisen, esittämisen ja vuorovaikutusten asiayhteyspilvet, ja kuinka mahdotonta on, että jokin taide olisi kaikissa niissä merkityksetöntä.
Tietenkään ainoita määrittelyvaltatyhjiöön kurkottajia eivät ole yksilöt. Vaarallisempia kaappauksia ovat tekemässä ideologiat ja elinkeinoelämä. Näille molemmille sopisi varsin hyvin saada määrittää mikä on taidetta, mikä on hyvää sellaista ja kuka sitä saa tehdä. Toinen haluaa alistaa taiteen propagandistisiin tarkoituksiin, toinen taas markkinatalouden osaksi ja raaka-aineresurssiksi. Eräät ideologiat haluaisivat, että taide kokonaisuudessaan palvelisi esimerkiksi kansallisuusaatetta, toiset taas haluaisivat rajoittaa "hyvän taiteen" emansipatorisen ja sorron vastaisen taistelun välineeksi. Elinkeinoelämäjohtoinen hallitus taas haluaisi taiteesta yhä integroituneemmin ja yksiarvoisemmin osan talousjärjestelmää.
Ja jos nyt joku taho rahoittaa tai tukee taiteen tekemistä, mistä hyvänsä syystä, tietäkää, että sen indikoima välinearvo ei ole kuin pieni osa taiteen koko olemuksesta. Taidetta kannattaa rahoittaa ja tukea siksi, että se on tuntematon tekijä X, eikä siksi että se tunnettaisiin jollain tapaa "hyödylliseksi". Taide on kuin unta, ja se on kuin ne geenit, joiden merkitystä emme vielä tunne, mutta jotka ovat meille välttämättömiä. Se ei ole kokonaisuudessaan selitettävissä tieteen, politiikan, uskonnon tai talouden kautta, ja silti se on vuorovaikutuksessa niiden kaikkien kanssa.
Joten, olkaa rohkeita ja rehellisiä kun vihaatte jotain taidetta, ja omistakaa se tunne itse. Kertokaa, että juuri te ette pidä kyseisestä työstä, tai että juuri teille se on merkityksetön. Älkää menkö sen taakse piiloon, että jokin ei muka olisi "oikeaa" tai "hyödyllistä" taidetta, tai että jokin taide olisi yksiselitteisesti "huonoa". Esimerkiksi tekninen taito, tai länsimaisen taiteen taidehistorian tuntemus, tai kantaaottavuus, tai jokin mitä pidätte kauniina, tai markkinoiden arvostamana, eivät yksikään ole hyvän tai huonon taiteen kategorinen merkki. Tai jos tunnette jonkin taiteen lukemattomista konteksteista hyvin kertokaa rehellisesti että arvostelette asiaa sen asettamilla mittareilla.
Kuva: Taideähky, Petri Aslak Puolakka, 2025
Vaikka sitä ei voi tai kannata määritellä, kuitenkin taide on. Sitä on mahdollista tehdä, sitä on mahdollista kokea ja sen piirissä voi tapahtua muutoksia, prosesseja. Ja taidetta kannattaa tehdä, kokea ja elää, siinä kuin kannattaa syödä, juoda, ulostaa, riidellä ja rakastellakin. Taide on ihmisen lajityypillistä toimintaa, ja se tuntematon tekijä X, joka tekee ihmisestä jotain muuta kuin toisista organismeista tai koneista.Joten haastan teitä kertomaan, mitä on paska taide?
